Suoraan sisältöön
Suomen ulkoministeriö

MUISTOJUHLA SUOMALAISSOTILAIDEN JOUKKOHAUDALLA LIETTUAN SKAPISKIS’SA - Suomen suurlähetystö, Vilna : Ajankohtaista

SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, Vilna

K. Kalinausko g. 24, 2nd floor
LT-03107 Vilnius, Lithuania
Puh. +370 5 266 80 10
S-posti sanomat.vil@formin.fi
Suomen yhteystoimisto, Minsk
Revolutsionnaya 15, 220 030 Minsk, Belarus
Puh. +375 29 302 2772
S-posti sanomat.min@formin.fi
English | Lietuviškai | Suomi | Svenska |  | 
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
 
Uutiset, 7.10.2015

KAARTILAISET KOHTASIVAT YLIVOIMAISEN VIHOLLISEN 160 VUOTTA SITTEN

Hauta kunnostettuna. Sotilaiden nimet kaiverrettu valkoisiin risteihin.

 

Suomen kaartin sotilaat joutuivat useasti jättämään kotimaansa Venäjän vallan aikana. Yksi dramaattisimmista sotaretkistä  liittyi Krimin sotaan. Matkallaan sotanäyttämölle kaartilaiset kohtasivat turkkilaisten sijaan ylivoimaisen vihollisen – tarttuvat taudit.

Kuolema koitui pelkästään Skapiškisin kunnassa 220 kaartilaisen kohtaloksi. Uhrit haudattiin joukkohautaan, jonka äärellä pidettiin 160 vuotta tapahtumien jälkeen Suomen Vilnan suurlähetystön,  Kupiškisin piirikunnan, Kaartin killan ja Suomi-Liettua –kulttuurisäätiön järjestämä yhteinen muistojuhla.

Skapiškis sijaitsee Liettuan Panevėžys’n  ja Latviassa sijaitsevan Daugavapilsin yhdistävän maantien ja rautatien läheisyydessä. Noin 160 vuotta sitten kaartilaiset  matkasivat juuri Daugavapilsista (suomeksi Väinänlinna)  Liettuan Rokiškisiin.

Kaarti valmistautui viettämään talven Rokiškis’ssa ja sen lähialueilla kuten Skapiškis’sa. Lavantauti, pilkkukuume ja muut kuolemansairaudet kaatoivat kuitenkin huonoissa univormuissaan palelluksissaan olleet suomalaissotilaat. Takit olivat ahtaat eivätkä saappaat suojanneet jalkoja märältä. Venäläiskenraaleja kiinnosti enemmän vaatimukset siitä, että kypärät, taskut ja remmit olivat ohjesääntöjen mukaisesti kunnossa. 

Kuolemansairauden välttäneet tai selättäneet kaartilaiset jatkoivat marssiaan Liettuan Ukmergėen (Vilkomir), jonka hurmaavista puolattarista ja juutalaistytöistä sekä heidän tulisista silmistään kaartilaiset kertoivat kotimaahansa lähettämissään kirjeissä. Sotilaat olivat edelleen kuitenkin heikkokuntoisia ja heitä korvaamaan tulleita 230 täydennysmiestäkin kohtasi tarttuva sairaus. Lokakuussa 1855 taudista selvinneet alun perin ylväät joukot joutuivat lopulta lähtemään häpeällisesti Vilnan kautta kotimatkalle.

Kyseisellä sotaretkellä ei ammuttu laukaustakaan. Menetykset olivat kuitenkin kauhistuttavat: lähes 700 miestä. Venäläiseen sotasairaalaan jääneet 150 miestä eivät myöskään palanneet kotiin.

Liettuassa on useita suomalaissotilaiden joukkohautoja, joita on kutsuttu ruotsalaishaudoiksi (Svedukalnis) sen takia, että vallitseva keskustelukieli oli varsinkin upseerien joukossa ruotsi.  Suurin joukkohauta sijaitsee  Skapiškis’sa. Liettuan hallituksen toimesta haudat kunnostettiin ja aidattiin 1920-luvulla. Skapiškis’sa kunnan asukkaat koristivat tuolloin vuosittain haudat kukkasin. 

Suurlähettiläs Harri Mäki-Reinikka laski joukkohaudalla 2.10. 2015 pidetyssä muistojuhlassa seppeleen myös  Kaartin killan ja Suomi-Liettua-kulttuurisäätiön puolesta. Mäki-Reinikka toi kummulla ja myöhemmin pidetyssä seminaarissa esille, kuin Kaarti kohtasi vastoinkäymisiä Liettuassa jo 1831 kukistaessaan tsaarin nimissä liettualaisten ja puolalaisten kansannousua ja osallistuttuaan Varsovan valtaukseen. Kolera ja muut sairaudet surmasivat tuolloin noin 400 miestä, pitkälti juuri Liettuan alueella. 

Kupiškisin piirikunnan edustaja  Aurimas Martinka laski myös seppeleen haudalla ja esitti toivomuksen, että suomalaiset muistaisivat hautakummun ja siihen liittyvän historian myös silloin, kun Suomi täyttää 100-vuotta (6.12.2017) ja silloin, kun Liettua viettää satavuotisjuhliaan (16.2.2018). 

Vilnan yliopiston arvostettu emeritusprofessori ja Liettua - Suomi seuran pitkäaikainen puheenjohtaja  Stasys Skrodenis kertoi haudalla perehtyneensä kaartilaisten tarinaan jo lähes neljännesvuosisata sitten. Skrodenis  herätti historioitsija Erkki J Hämäläisen mielenkiinnon  tähän lähes unohdettuun lukuun sotahistoriassa ja tutustutti suomalaistutkijan sitä koskeviin liettualaislähteisiin. Hämäläinen toteutti hankkeen, joka on johtanut kattavaan  tutkimukseen itämaisesta sodasta ja Suomen kaartin Liettuan sotaretkestä 1854-1856. 

Erkki J Hämäläinen tuo tutkimuksessaan esille miten kaartilaiset yrittivät pitää yllä taisteluvalmiutta ja henkisesti lippua korkealla tautien harventamista riveistä huolimatta.  Hämäläisen tutkimus on pääasiassa sotilaslääketieteen historiaa ja se tuo esille mm. lavantaudín, tyfuksen taakse kätkeytyneitä muita kaartilaisiin kohdistuneita kuolemantauteja: pilkkukuumeen, toisintokuumeen vaatetäin aiheuttaman ampumahautakuumeen.

Hämäläisen tutkimuksen kannessa oleva teksti ”kauan on kärsitty kuolemantauteja vaan ei taisteltu kertaakaan” tiivistää hyvin 160 vuotta sitten Liettuassa tapahtuneet surulliset tarinat. 

Liettuan varapuolustusministeri Antanas Valys kunnioitti läsnäolollaan päivän tapahtumia. 

Trio Voce  (Elina Eirola/viulu, Timo Törmä/sello ja Risto Kyrö/piano) juhlistivat tapahtumakokonaisuuden upealla konsertillaan, joka pidettiin Kupiškisin kunnantalolla. Konsertissa kuultiin mm. Sergei Rachmaninoffia ja Jean Sibeliusta , mm. Valse triste.

Konsertti oli osa Suomen Liettuan suurlähetystön Sibelius-juhlavuoden ohjelmaa.

Sl VILNA

Viulisti Elina Eirola soitti juhlatilaisuudessa

Trio Voce

 http://www.kmintys.lt/?psl=1psl&id=4315

https://www.youtube.com/watch?v=KA51pkybT4k

Tulosta

Päivitetty 3.11.2015


© Suomen suurlähetystö, Vilna | Tietoa palvelusta  | Yhteystiedot